Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Elikkäs osa 1: MÄ EN HALUU KISATA!
Kesken!!!! (Enkä sit osaa enkkua!)

PAM! Ovi pamahti kiinni perässäni. Äiti ei ymmärrä! Voi kuitenkin olla parasta, että aloitan alusta.

Minä, Evelina, olen 14-vuotias hevostyttö pienestä kaupungista. Asun maalla vanhempieni ja siskoni Karolinan kanssa. Asuimme ennen Englannissa, isäni kotimaassa. Vanhempani, Leena ja Larry ovat mukavia, mutta äiti on antanut kaikille sellaisen kuvan, että olen pilalle hemmoteltu tyttö, jonka ratsastustaidoissa on hiomista. Se ei ole totta! Toinen puoli totta, arvaa kumpi? Jep, ratsastustaitoni. Äidilläni on hevonen, 9-vuotias esteratsu Hot Pepper eli Pippuri. Se on pahansisuinen, mutta sen kuoren alta löytyy lämmin sydän. Äitini käyttä siskoani ja minua tallilla.

Meillä oli juuri kisat. Menin pienellä Fallegur-nimisellä issikkatammalla. Fallegur hyppää hyvin, mutta pelkää esteitä! Se oli Lotta, Mappe ja Liina-nimisten hevosten ohella ainut, jolle mahtui ratsastamaan. Siskoni Karolina lähti matkaan äitimme ratsulla, Pippurilla, josta kerroin aikaisemmin. Äitimme odottaa meiltä liikoja. Hän luulee, että haluamme kisata ja ratsastaa. Siskoni haluaa. Minä en.

Pelaan mielummin jalkapalloa. Isäni on jalkapallohullu, joten joukkueeseen liittyminen ei ollut ongelma. Kisoissa Fallegur kielsi ja pudotti. Karolina ratsasti puhtaan radan ja pääsi uusintoihin. Hän voitti koko kisan. Äitini oli onnellinen Karolinan puolesta, mutta kun hänen katseensa siirtyi minuun, hän sanoi: "Ensi kisoissa sijoitut paremmin. Varaan sinulle kisaratsuksi parhaan hevosen, Ninan". Nina, kaunis vuonohevonen. En halua enää kisata. Haluan keskittyä jalkapalloon. Sanoin äidilleni: "Äiti, en halua kisata! Haluan vain pelata jalista. Ymmärrätkö?". "EVELINA! Sinä ratsastat niin kauan, kunnes voitat kisat! Ymmärrätkö???" äitini huusi. "Juu...",mutisin pienesti.

Kotona lähdin huoneeseeni ovet paukkuen. Ja nyt olen tässä.  "Hey girl, what's wrong?" isäni kysy (Hei tyttö, mikä hätänä?). "My mother. She wants that I win next contest", (Äitini, hän haluaa, että voitan seuraavat kisat.) sanoin isälleni. "You do not need ride horses, if you don't want. You can only play football, if you want so. ", (Sinun ei tarvitse ratsastaa hevosilla, jos et halua. Voit vain pelata jalkapalloa, jos nini haluat) isä sanoi. "Thanks, Dad. I say that to the mother",(kiitos, isä. Sanon tuon äidille) sanoin isälle. Isä hymyili: "Here you are. I go in shop. Do you want anything?".(olen menossa kauppaan, haluatko mitään?) "Yes please.  a bag of liquorice", (Kyllä, kiitos. Yksi pussi lakuja) sanoin. "Okey. See you!" (OK. Nähdään!) isä huudahti. "Bye!" (moikka!) huusin takaisin. Tulen isän kanssa juttuun hyvin.

Samassa puhelimeni soi. Se oli joukkue kaverini ja samalla maalivahtimme Jenna. "Moi Eevee! Mites meni kisat?" Jenna kysyi pirteästi. "Penkin alle. Fallegur kielti ja pudotti esteitä. Entäs sä? Mite menee?" kysyin Jennalta. "Hyvin! Hei, mä sain just hyvän idean! Mennään rannalle ja soitetaan Emmi, Sanna, Lissu, Niina ja Annika myös! Ja nehän voi kysyä Nikon, Juhon ja Eetun myös!" Jenna huudahti. "Juu, hyvä idea! Mä soitan Emmille ja käsken kertoo muille. Moikka!" vastasin ja lopetin puhelun. Rannalle... Emmin kaksoisveli, Elias, on aika kiva. Emmi ja Elkku ovat myös hyvissä väleissä, oten on 99% mahdollisuus, että Elkku tulee mukaan. Toivottavasti. "EVELINA! Tuu käymään!" Karolina huusi. "Okei, tuun. Lähen koht rannalle Jennan ja muiden kaa!" vastasin. "Et sä mihinkää voi lähtee! Kato mitä äiti osti meille!" Karolina huusi alakerrasta. Juoksin alas ja näin Karolinan kahden hevosen, luultavasti lämminveristen, vieressä. "Siiiissss.... Ostiksä meille hepat??" kysyin äidiltä nopeasti. "Kyllä! Tämä Karolinan hevonen on Black Dream ja sinun on Emily's little dream eli Emppu. Ole hyvä!" äiti huudahti. Ei…… ”Okei, moi soitan Emmille!” sanoin, kun en muutakaan voinut.

”Elkku?” puhelimen toisesta päästä vastattiin. ”Moi, Eevee tääl. Onks Emmi?” kysyin. ”Joo, oota”, kuului. Odotin ja pian kuulin Emmin äänen: ”Moi Eevee! Mites sä?” ”Ei mitää ihmeellistä, tuu rannalle. Soita Sannalle, Lissulle, Niinalle ja Annikalle, et tulee myös. Ja sano, et Juho, Niko ja Eetukin voi tulla” vastasin. ”Ok, Entä Elkku?” Emmi kysyi. ”Juu, kyl sei voi tulla”, vastasin. ”Ok. Nähää siel!” Emmi huudahti. ”Oke. Moi!” vastasin. Lopetimme puhelun ja isä tuli kaupasta lakupussini mukanaan. ”Bye, I’m going in beach!” (heippa, mä meen rannalle) huusin. ”Okey! Bye!” (ok. Moikka!) isäni vastasi.  Lähdin juoksemaan pyörälleni uikkarit mukana.

Samassa tajusin olevani rannalla. ”Moi Eevee, mite menee?” Lissu huusi. ”Ihan painajaismaisesti. Äiti osti meille ponit.....”, sanoin. ”Apua, nehän puree!” Lissu huusi. ”Ja potkii! Annika lisäsi. ”Jep... Se on tosi nuori... Ja pelottava”, sanoin. Kerroin heille kaiken hevosestani Empusta ja kerroin kaiken, mitä tiesin siitä. "Kuulostaa pelottavalta", sanoi Emmi, joka ilmestyi Elkun kanssa paikalle. "Juu, ja aattele, Eevee joutuu vieläkin kisaamaan!" Lissu lisäsi. "Apua! No hei, mennään uimaan j apietään taukoo murheista, sopiiko?" Emmi kysyi. "Jooo! Hyvä idea! Vika vedessä on mätämunasalaatti!" Jenna huusi. Viimeiseksi jäi Lissu, joka ei uskaltanut hypätä.

"Ollaan hippaa! Mä voin jäädä!" Annika tarjoutui. "Okei, juu kyllä käy", kaikki puhuivat.  Juoksimme ja uimme toisiamme karkuun, minkä pääsimme. Pian Jenna veti minut laiturin alle ja pyysi neuvoa. "Apua... Mun pitäis sanoo Nikolle, et tykkään siitä.... Mut en mä uskalla!" Jenna sanoi liian kovaa ja näin Nikon Jennan takana. "Sun pitää. Harjottele kerran!" kehotin Jennaa. "Okei... Eli siis....  Niko, mul ois asiaa. Mä oon säästelly tätä niin kauan, et... Äääh... Ei tuu mitään. Eevee, auta!" Jenna aneli. "Okei. Sulje silmäs. Käänny ympäri ja sano, 'Niko, minä Jenna Lahdelma olen ihastunut suhun'", neuvoin. Jenna teki työtä käskettyä ja sanoi: "Niko, minä, Jenna Lahdelma, olen ihastunut suhun". Jenna avasi silmänsä ja tajusi puhuneensa Nikolle. Jenna vajosi veteen ja ui pois.

Sitten Niko lähti ja Elkku tuli tilalle. Muut lähtivät ja luulivat meidän kadonneen. "Eevee, muistatko silloin, kun te muutitte?" Elkku kysyi. Ihan kuin olisin unohtanut sen. "Joo. Mä vaan tuun sieltä taluttaen isoa hevosta. Äiti käskee mun mennä selkään ja Pippuri saa kohtauksen ja alkaa pukitella. Mä putoon ja AU!" naurahdin. "Joo, se oli huvittavaa. Mä ja muut revettiin. Varsinkin, ku sä viel aloit huutamaa, et sä vihaat hevosia!" Elkku nauroi. Naurahdin: "Joo...". "Mut yks juttu oli, mitä kukaa ei huomannu", Elkku sanoi hiljaa. "Mikä?" kysyin yhtä hiljaa, mutta uteliaana. "Mä ihastuin suhun jo silloin. Vaikka sä olit mutanen. Sä olit silti niin salaperäinen ja jotenkin.... Sellane", Elkku tunnusti. "Arvaa... Mäki tajusin sen, et sä oot kuolettavan ihana!" kuiskasin Elkulle.

JATKUU SEURAAVASSA OSASSA: OSA 2. ONGELMA NIMELTÄ EMPPU

©2018 layout70 - suntuubi.com