Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Leijuin vaaleanpunaisissa pilvissä. Kotiin asti kaikki oli sujunut kuin unelma. Sitten muisti: Hevoset. Mitä tekisin Empulle? Siinä ongelmaa kerrakseen. Ongelma nimeltä Emppu. "Evelina! Tule tänne! Emppu haluaa tehdä tuttavuutta!" Äitini huusi. "No, okei. Saanha mä sitä ennen soittaa Jennan ja Emmin ja Elkun tänne?" kysyin. "Juu, nopeasti sitten!" äiti vastasi. Näppäilin nopeasti, siis HYVIN nopeasti Jennan numeron. "Jenna!!!! Auta! Äiti käskee mun ratsastaa Empulla! Pelastaaaaa!!!!!" valitin Jennalle. "Okei, soitan Emmille. Ja Elkulle?" Jenna kysyi.  "Juu, iha sama! Kuha tuut äkkiä!" huudahdin. "Okei, viis minuuttia?" Jenna vahvisti. "Juu", sanoin.

Viiden minuutin kuluttua, Jenna, Elkku ja Emmi olivat paikalla. Otin kypäräni ja kiipesin Empun selkään. Emppu oli jännittynyt, kuin viritetty varsijousi. Samassa Karolina ja Black Dream tulivat viereeni ja pyysivät äitiä pystyttämään 120cm esteen. Karolina ja Black Dream hyppäsivät sen kuin vettä vain. Mutta Karolina tiesi, että en ollut hypännyt niin korkeita esteitä. Sanomattakin. Annoin Empulle pohkeita ja se nosti ravin. Sen jälkeen tuli paljon laukkaa. Emppu hyppäsi esteen yli, mutta sen jälkeen tuli pukkisessio. Putosin maahan ja tunsin viiltävän kivun vasemmassa kädessäni.  "Eevee! Kävikö mitenkään?" Jenna kysyi. "Mu-mun käsi tais murtua!" huudahdin.

"Evelina! Nyt autoon siitä! Me lähdemme lääkäriin!" äiti huusi. "Moikka, Eevee. Ei siinä pahasti voinu käyä. Eihän?" Emmi kysyi. "Ei tietenkään, Emmi. Siinä on vain joku pieni naarmu. Toivottavasti", Elkku sanoi. "Moikka! Soitan teille sit", sanoin hiljaa.

Sairaalassa, tohtori Rohdon vastaanotolla, käteni todettiin murtuneeksi. Onneksi ei pahasti. Kipsini oli keltainen. Kun lähdimme lääkäristä, äiti sanoi: "Evelina, ensi kerralla hyppäät vain 100cm. Et voi hypätä 120cm! Miksi et sanonut?". "Siksi, koska odotat meiltä liikoja! En halua kisata! Ratsastus ja hevoset ovat mukavia, mutta jalkapallo on kuitenkin kivempaa!" vastasin äidilleni. "Hyvä on. Tarvitset apua! Palkkaan tänään sinulle huippuesteratsastaja Mikael Linderbergin valmentajaksi!" äiti innostui. "Äiti....", yritin. "Ei mitään!" äiti huusi.

"Jenna puhelimessa", Jenna sanoi. "Moi, mä täällä. Mun käsi, niin. Se murtu", sanoin Jennalle. "Niinkö??? Voi ei! Mitäs nytte?" Jenna kysyi. "No, ootetaan 5 viikkoo, sit mä joudun ammattilaisen oppiin ja sillei...." mutisin. "Ou nou!" Jenna huudahti. "No, ootetaan vaan. Kyl ne 5 viikkoo menee nopeesti ohi", lohdutin.

5 viikon kuluttua:

"Jenna! Mä saan kipsin tänään pois!" huusin puhelimeen. "Siis mitä...?" Jenna kysyi unenpöpperöisenä. Olihan kello 08.00, kesäloman ensimmäisenä aamuna. "Mä saan tänään kahden tunnin kuluttua kipsin pois!" huusin. "Siis, Eevee, toi on mahtavaa! Pitää soittaa Emmille ja Elkulle!" Jenna iloitsi. Okei, mun pitää mennä!" vastasin nopeasti. "Okei, moikka!" Jenna sanoi.

Lääkärissä, kipsini poistettiin. Kunhan kaikki oli juuri valmista yms. pääsin kotiin. Viikon kuluttua joutuisin taas ratsastamaan. Tiesin sen yhtä hyvin, kuin Jenna. Olimme valmiita ongelmiin. Tällä kertaa ongelmallamme oli aivan oikea nimi. Ongelma nimeltä Emily's little dream eli Emppu...

JATKUU SEURAAVASSA OSASSA: OSA 3. ISO RIITA

©2018 layout70 - suntuubi.com