Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Osa 1. Pikkurikollinen kiikissä

"Häh? Sally? Värjäsiksä hiukses?" Tony kysyi. "Joo. Aikaa upee, vai mitä?" vastasin. "Joo, ainakin parempi kuin blondi!" Tonyn kaksoissisar Mary naurahti. Mary on kaksosista se "enkeli". Tony taas on aina "syyllinen". "No hahhah itelles. Mistä vetoo, et et uskaltais ite värjätä kultakutrejas mustiks? Vai miten on?" kysyin Marylta. "Joo, en uskaltais. Mä rakastan näitä kultakutreja!" Mary huudahti. Tony ja Mary ovat luonteeltaan kuin kaksi marjaa. Ulkonäössä heitä ei voi sanoa samannäköisiksi. Tonylla on mustat, lyhyet hiukset. Ja Maryllä vaaleat pitkät kutrit. He eivät siis näytä lainkaan kaksosilta!

Samassa sijaisvanhempani Susan ja Peter tulivat mua kohti. Heillä näytti olevan asiaa. Ei tää nyt vaan liity siihen yhteen juttuun... "Sally! Olet taas jäänyt kiinni näpistyksestä! Etkö ymmärrä, että tästä seuraa hankaluuksia?!" "isäni" Peter sanoi. "Joudut siis toiseen sijaisperheeseen", "äitini" Susan täsmensi. "Ja mähän en lähde mihinkään!" huusin. Jouduin kuitenkin lähtemaan. Hyvästelin Tonyn ja Maryn. Lupasimme soitella.
 "Ainiin, mukana on kirjekuori!" ""äitini" huusi perääni.

Pian olisimme perillä. Tai no, minä ja juna. Mä vihaan Susania ja Peteriä! Samassa muistin kirjekuoren. Avasin ja luin:

Hei Sally!

Toivon, että olisit edes helpottunut, jos tietäisit meistä hieman. Kuvassa on:

Kaimasi Sally, pieni shettis, poikani Sam, minä ja mieheni Michael.

Olemme sinua vastassa juna-asemalla!

Terveisin: Victoria, Sam ja MICHAEL

Pian olimme perillä. Koko loppumatka oli sujunut lukemisessa. Olin lukenut kirjettä. Uudelleen ja uudelleen. Poni. Yäk. Ja minkä niminen. Sally. Näin ikkunasta pientä maalaiskylää. Nousin junasta ja näin heti Victorian. "Hei, Sally!" hän huudahti. Mutisin jotain tyyliin "morso", mutta sitähän ei kukaan kuullut. Lähdimme liikkeelle vanhalla Toyotalla. Matka sujui hiljaisuuden vallitessa. Välillä puhuimme jotain, mutta siitä ei oikein tullut mitään.

Perillä pääsin melkein heti omaan huoneeseeni. Siellä kaikki oli vaaleaa. Seinät, peitto... Ihan kaikki. Liian vaaleaa! Victoria tuli ovelleni ja sanoi: "iltaruoka on kello 18. Tule silloin alakertaan!". "Juu...", mutisin. Katsoin ikkunasta ulos. Näin pienen kirjavan ponin. Sallyn. "Kuole, poni. Kuole!" mutisin hiljaa. Sally vain hirnahti vastaukseksi.

Illallinen sujui rauhallisesti.Välillä tuli hieman juttelua. "Monessa perheessä sä oot ollut?" Michael kysyi. "Höm... Kuuessa", sanoin. "Häh? Kuuessa? Keillä??" Sam kysyi nopeasti. "Okei.. Eka oli Hanna ja William, sit Emily ja Mike, Janet ja John, Ashley ja Emma..." lauseeni jäi kesken. "Oliks ne yhessä?" Sam kysyi yhtä nopeasti kuin oli aikasemminkin sanonut. "Ei! Ne oli mun kavereita! Niiden äidin nimi oli Samantha!" vastasin. "Okei.." Sam vastasi punaisena. "No, viimeks oli Susan ja Peter. Molemmat oli sellasii ääliöitä", jatkoin. Sitten lähdin takaisin omaan huoneeseeni. Näin Samin kavereidensa, Lizzien, Lindan ja Lizan kanssa. Tietenkin Sallyn luona.

Illalla, kun "nukuin", kuulin ääniä Samin huoneesta. "Äiti, miks sä otit meille tollasen pikkurikollisen?!" Sam mutisi. "Kulta pieni, Sallylla on ollut vaikeaa. Yritä ymmärtää.." Victoria yritti. "Ihan sama! Olkoon vaikka mielipuoli!" Sam kivahti. Kylmä tiedän. Mä en ole toivottu.

Loppu! Eli siinä siis oli osa 1.... Jatkuu seuraavassa osassa: SALLY JA SALLY

©2018 layout70 - suntuubi.com