Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Osa 5. Totuuksia

' "Mä...  Taian olla rakastumassa..", se alotti. "Suhun", se lisäs. Tunsin punastuvani. 
Aloitin hiukan empivästi: "No tota.. Ööh.. Sehä on iha kiva... Ja.. Mä en tiiä mitä sanoa, katos..."
"Hys.  Tiedän, että en saa sinua, mutta voin yrittää, niinhän?" ,se keskeytti minut. Se painoi sormensa mun huulille, ja katsoi minua silmiin. Olin sanaton. Se sulki silmänsä, ja kuunteli hiljaa. En pystynyt vieläkään sanomaan mitään, joten tyydyin halaamaan häntä.'

"Ja mitä sitten tapahtui?" Mary kysyi.
"No.. Me tavallaan niinku.. pussattiin", sanoin.  
"Mitä sitte?"
"No, me ollaan nyt yhdessä" ,vastasin.

"EIKÄ!!!!! MÄ JUSTIINSA JÄTIN ADAMIN SUN TAKIA!!!! Voinks mä ottaa sen takas?" Mary kysyi "enkelinä". "Senkus. Mut sil kyl taitaa olla uus.. Tiiäthän sä sen?" vastasin. "Juu... Mut ainaha kannattaa yrittää... Vai mitä?" Mary sanoi. "Jep. No, nyt mun pitää lopettaa. Kolmoset tulee tänne...", mutisin. "Auts.... No, moikka!" Mary vastasi. Lopetimme puhelun ja olin iloinen, että sain sovittua Maryn kanssa.

"Auhh!!! Sally puri mua!!!" kuulin Lizan kiljaisun. Naurahdin hiljaa itsekseni ja kuulin vielä: "Tuota ponia emme osta!". Linda luultavasti huusi sen. Olin iloinen Sallyn puolesta. Poni oli pelastunut täystuholta. Menin alas ja Sam kysyi samantien: "Sally. Poni pitää sinusta. Haluaisitko sen? Oon karo ite liian iso sille, eikä pikkuselle oikei oo enää aikaa... Miten on?". Mietin vähän aikaa.. "Joo!" vastasin lopulta. Halasin ponia ja se hörisi hiljaa.

Löysin itseni Sallyn selästä. Olimme menneet jo aika pitkän aikaa ja pian tunsin laukkaavani Sallyn kanssa. Se pompotti, mutta en pudonnut. Se ei kuulunut suunnitelmiin. Sally alkoi olla väsynyt, kun vein sen takaisin talliin. Poni hörisi ja oli aivan hikinen. Hoidimme sen Samin kanssa ja Sally pääsi omaan karsinaansa turvallisesti.

JATKUU SEURAAVASSA OSASSA: NYT JA AINA

©2018 layout70 - suntuubi.com