Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Nick Stewart on 14-vuotias poika. Hän koki juuri eilen kaamean jutun. Heidän uudessa talossaan kummittelee! Kummitus haalistui ja haalistui. Mutta pian Nickin oli kysyttävä kysymys: Voiko olemattomaan rakastua?

"Hahhah, Mike, ootpa sä hauska!" naurahdin ystäväni Miken ilmeilylle. "Ei, ihan oikeesti! Se näytti tältä!" Mike vastasi ja väänteli naamaansa uudelleen. Räjähdimme nauruun ja käännyin kotipihaani. Mike oli hauska tyyppi. Tosin hieman outo, mutta hauska. Tällä kertaa Mike kertoi nähneensä kummituksen. Hah! Kaikki tietävät ettei kummituksia ole olemassa. Pieni koirani juoksi vastaan. "No, Mary. Ootko ollu kiltisti?" kysyin koiralta. Mary haukahti vastaukseksi ja menimme sisään.

Samassa puhelin pärähti soimaan. "NICK!!! ARVAA MITÄ!!! TÄÄLLÄ ON JOTAIN!!!!!" Mike huudahti puhelimeen. "Missä?" kysyin uteliaana. "Puistossa... Liukumäen kohalla... Tuu nopee!" Mike jatkoi hätäisesti. Otin heti takkini ja lähti juoksemaan puistoon. Perillä  näin ystäväni pelokas ilme kasvoillaan. "N-n-nick... Se on sun takana...", Mike sanoi värisevällä äänellä.

Nick käännähdin ympäri ja näki takanani utuisen hahmon, joka muistutti tyttöä. "Äääk!" kiljahdin ja hyppäsi taaksepäin. Hahmo katosi ja lähti liikkumaan kohti kotiani. Juoksimme hahmon perään ja näkivät hahmon seurassa toisen hahmon. Toinen katosi ja Mike lähti juoksemaan kotiin.

Seisoin lamaantuneena, mutta usallauduin sisään. Samassa pieni koira uikahti ja juoksin huoneeseeni, mitä koiralle tapahtui? Huoneessani olin kiljaista, mutta en pystynyt äännähtämäänkään. Hahmo oli nyt huoneessani! "Mitä sä haluut?"  kysyin hahmolta peloissani. "Lähde täältä. Et voi asua täällä enää. Kuolet ellet lähde", olento puhui hiljaa, samettisella äänellään. "Mitä sä tarkotat?" kysyin ihmetellen. Samassa hahmo katosi ja sanoi: "Palaan uudelleen...".

Pyörittelin haarukan päässä olevaa lihapullaa. Äitini katsoi  huolestuneena. "Nick, syö loppuun", äiti käski. "Ei oo nälkä",  mutisin. "Nick, sinun täytyy syödä, jotta kas----" äiti sanoi. "EI OO NÄLKÄ! MENIKÖ JAKELUUN???" huudahdin ja juoksin omaan huoneeseeni. Samassa olento ilmestyi uudelleen...

"Sun täytyy lähteä. Lähde nyt heti. Et voi jäädä pidemmäksi aikaa, tai kuolet!" hahmo huudahti. Katsoin olentoa. Ja kuka sä oot?" kysyin. "No kummitus! Eikö se siltä näytä???" haamu kiivastui. "Mitä tapahtui?" kysyin peloissani. Kummitus aloitti: "Puolivuosisataa (50v) sitten täällä tapahtui murha".

"Murha?" toistin. "Niin, murha", kummitus sanoi. "Olin juuri täyttänyt 14 vuotta ja muutimme tähän taloon. Istuin huoneessani kirjoittelemassa kuka tietää mitä. Poikaystäväni Tomas oli juuri lähtenyt, joten olin jäänyt yksin kotiin. Samassa kuulin läheiseltä valtatieltä kiljuntaa ja parin minuutin kuluttua exäni George (hullu mrhaaja George) kiipesi ikkunasta puukko ja kösi kädessään. Köysi oli aika lyhyt, mutta se riitti kaulani ympäri. En saanut happea tai mitään. Menin kuitenkin vain tajuttomaan tilaan ja George huomasi sen ja iski puukon rintaani...", kummitus lopetti. "Tietääkö kukaan...", aloitin, mutta kummitus keskeytti mut: "Ei. Sain kuitenkin selville, että kun kuulin kiljuntaa, se oli parhaan ystäväni (nimi mietinnässä) ääni. George murhasi kaikkiaan kolme tyttöä", kummitus kertoi. "Onko sulla nimeä? Outoo sanoo kummitus..", kysyin. "Joo... Se on... Alice", kummitus sanoi. "Nyt ala lähteä!" Alice huudahti. "Miks...?" ihmettelin. "No, Georgen haamu palaa 5 minuutin kuluttua!" Alice sihahti. 

"Ai niiku.. Kosto haudan takaa? Mut mitä se kostaa?" kysyin. "Kaikki pojat, jotka on jutellu mun kaa kuolee tänä yönä. George vannoi. Tomas taas... No taitaa olla jo kuollut. Kuoli kai masennukseen. Ihan niiku George, mutta George teki isemurhan", Alice kertoi. "Sä.. Sä haalistut!" kuiskasin. "Niin. Nick, sano se!" Alice sanoi. "Mikä?" ihmettelin. "Sano. Kyl sä tiiät!!" Alice aneli. Tyttö oli melkein kadonnut ja hän aneli mua sanomaan jotain. "Sä tiiät mitä mä tarkotan...", Alice yritti. #Voiko olemattomaan rakastua? Alice on aika söötti...# "Sano se!" Alice sihahti. "Ai joo.." sanoin. "Alice.." aloitin, mutta samassa Georgen haamu oli paikalla puukko ja köysi kädessään.

"Alice, mä rakastan sua!" sanoin ja Alice oli hetken aikaa näkyvä. "Nii mäki sua!" Alice huudahti ja katosi heti. Georgen haamun mukana.

"Nick! Tule tapaamaan uusia naapureita, Paulaa, Tonya ja heidän tytärtään!" äiti huusi. Puin nopeasti päälleni kollarit ja hupparin. Juoksin alas ja jähmetyin huomatessani Alicen. Tytön tummat hiukset oli palmikoitu ja harmaa pitkähihainen korosti silmien tummaa sävyä. "Hei, Nick. Muistaksä mut?" Alice kysyi ja hymyili. Nickin kummitusystävän hymyä. (Alicen kuvan voit nähdä

tästä)

©2018 layout70 - suntuubi.com